tag:blogger.com,1999:blog-771991900146524423.post6506481684064297408..comments2013-09-03T06:52:54.947-07:00Comments on Vielä joskus, joskus jossain: LÖYSÄSSÄ HIRRESSÄ ROIKKUMISTA JA IRTIOTTOJAAnnishttp://www.blogger.com/profile/17012170280001044619noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-771991900146524423.post-82647395929767555472013-03-01T11:31:02.483-08:002013-03-01T11:31:02.483-08:00Noi on niin mysteerisiä, miten kukakin itse reagoi...Noi on niin mysteerisiä, miten kukakin itse reagoi löytöihin. Oma äiti ei silloin mun ollessa alta kymmenen kertonut mulle mitään. Milläs ees kertois sen ikäselle..? Pari kertaa tosin muistan huolestuneeni siitä, ettei kaikki ole hyvin kun äiti saattoi kesken ei minkään yks kaks lyhistyä kivusta sohvalle rintaansa pidellen ja itkien. Silloinkin vain selitti, että pistää. Nyt vasta myöhemmin on puhunut, että ainoa asia mikä löydön jälkeen päässä oli, oli se että "vaikka ollaa eroamassa niin mun on saatava tää parisuhde takas kuntoon ja isä raittiiksi sekä kiinni elämään,,, jotta se on sitten lasten kanssa kun mä kuolen. mä kuolen tähän." Silläkin oli vasta patologi ne lopulliset terveen paperit antanu. Eli voimia ja toivon äidilles samaa tulosta.Maija H.https://www.blogger.com/profile/08862542484966473846noreply@blogger.com