YHDESSÄ. TÄSSÄKIN.

"Kyllä muakin harmittaa, että meillä ei oo vielä tärpännyt", mies sanoo eräänä kauniina kesäisenä perjantai-iltana minulle. Olen raahautunut töiden jälkeen kotiin ja olen suruissani siitä, että tiedän kuukautisien jälleen kerran alkavan. Sen jälkeen alkaa yrityskierto numero seitsemän (7). Mies tulee suutelemaan minua, halaa ja silittää vatsaani, jossa potkii korkeintaan töissä ruokatauolla nopeasti hotkaisemani valmisruoka-annos (mummon lihapullat muusilla). Kerrankin mies puhuu minulle. Kerrankin hän kertoo ajatuksistaan tämän kaiken suhteen, ja kerrankin minulle tulee sellainen fiilis, että olemme tässä yhdessä. Emme ole vain mies ja nainen, joista nainen toivoo kuukausi toisensa jälkeen raskautta ja mies ottaa asiat niin kuin ne tulevat. Olemme pariskunta, joka todella haluaa yhdessä vauvan, oman yhteisen lapsen. 

Tämä asia helpottaa tuskaani ja suruani siitä, että olen joutunut lapseni kuoleman jälkeen odottamaan ensin odotuksen odotusta siksi, ettei sopivaa kumppania ole ollut. Sitten olen joutunut odottamaan odotuksen odotusta parisuhteen vuoksi, ja nyt odotan oikeasti odotusta. Eikö olekin hassua? Toisaalta hekumoin mielikuvissani positiivisella raskaustestillä, mutta toisaalta pelkään kuollakseni. Mitä jos...? 

Puhumme myös joulukuusta ja sen jälkeen koittavista tutkimuksista. Mies myöntää, että vika voi olla hänessäkin. Voi myös olla ettei vikaa ole kummassakaan, mutta raskaus ei vain ota alkaakseen. Ei voi tietää. Päätimme kuitenkin yksissä tuumin nauttia tästä kesästä yhdessä ja olla stressaamatta liikaa. Tulee kun ja jos on tullakseen? Ehkä.

Nyt odotan seesteisin mielin kuukautisia.

Olen myös ällöttävän rakastunut tuohon mieheen taas uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Jos pienen tyttäreni kuolema olikin kamala paikka minulle ja aiheutti jo ennestäänkin hataran parisuhteen hajoamisen, niin oli siinä ehkä jotain hyvääkin: uskalsin irrottaa otteeni, lähteä ja katsoa, josko saisin kokea enää edes rakkauden.

Sain. 

Ja saan.

Ehkäpä me saamme vielä tämän vuoden aikana kokea ilon ja onnen odotetusta ja toivotusta raskaudesta, ja ehkäpä saamme myös kantaa laitokselta ensi vuoden puolella kotiin pienen, avuttoman ja ihanan rakkauslapsen? 

On niin helppoa olla onnellinen, ainakin toisinaan.