ROLLERCOASTER OF EMOTIONS

Tänään on helpompi hengittää.

Tänään en kaipaa niin paljon vauvaa kuin vaikkapa viime kuussa.

Tänään olen onnellinen siitä, mitä minulla on.

Kesä on mennyt lähinnä töiden merkeissä, ja olen ollut aivan poikki. Työ tekee ihmiselle hyvää: silloin saa ajatella jotain aivan muuta kuin omia juttujaan, ikävää, kaipuuta ja toiveita. Kesään on kuitenkin mahtunut myös festarointia. Kolme päivää Tuskassa tekivät tehtävänsä, ja raahauduin tiistaina aamuvuoroon lopen uupuneena mutta onnellisena. Tuskasta jäi roppakaupalla hyviä muistoja bändeistä, uusista tuttavuuksista ja miehen kanssa kuhertelusta. Sain moshata bändien tahdissa, juoda kaljaa ja Jägermeisteria, nauraa sydämeni kyllyydestä ja laulaa parin ruotsalaisen tuttavuuden sekä oman mieheni kanssa suoraa huutoa Painin Shut Your Mouth -biisiä, ja ennen kaikkea sain tuntea olevani elossa.

Tuskan jälkeen iski pieni masennus, mutta sekin katosi pian. Tiedän tällä kesällä olevan vielä paljon tarjottavaa, hyvää sellaista. Saan jakaa tämän kesän oman rakkaani kanssa, ja se on tärkeintä. Olen vaihteen vuoksi ällöttävän rakastunut kihlattuuni, ja odotan innolla juhlia joihin meidät on kutsuttu. Tiedossa on häitä, bileitä ja kaikenlaista muuta mukavaa, ja odotan innolla näitä tilaisuuksia. Tällä hetkellä en haluaisi edes olla raskaana, koska silloin joutuisin katselemaan vierestä muiden hauskanpitoa samalla kun itse särvin limsaani tai kivennäisvettä. 

Saan myös viettää pienokaiseni 2-vuotispäivää kahden hänen muistonsa kanssa ilman että joutuisin alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi häpäisemään pienokaiseni hautaa. (Sallikaa musta huumori, please.) Mikä avasi silmäni? Se, että ei ole kiire minnekään. Saamme vielä toistaiseksi nauttia toisistamme mieheni kanssa, tutustua paremmin, rakastua syvemmin ja kokea kaikkea mahdollista yhdessä ilman stressiä raskauden sujumisesta, ultrista, ilman jännitystä siitä, onko seuraavallakin lapsella suolitukos... 

Nyt on vain pakko sanoa, että elämä on melkoista tunteiden vuoristorataa. 

Ehkä 20.7.2012 tulen itkemään katkerasti sitä, että olen jäänyt rannalle muiden odottaessa ties kuinka monetta lastaan.

Tällä hetkellä minulla on kuitenkin lupa nauttia tästä tunteesta, kun henki ei salpaudu ikävästä ja menkkojen alku saa kyyneltulvat vuotamaan poskilleni.

Nyt on hyvä, juuri näin.