Yrityskierto numero yhdeksän on käynnistynyt, ja olo on yllättävänkin levollinen. Meille ei ole vieläkään tulossa pientä ihmettä, joka olisi saanut ilmoitella itsestään jo kuukausia sitten, mutta mitä sitten? Meillä on toisemme, minulla on opintoni joita pitäisi jatkaa, ja töitäkin pitää tehdä. Muut tuntuvat edelleenkin sikiävän citykanien lailla, muttei se haittaa. Ei muiden onni ole meiltä kahdelta pois. Jollain lailla yrityskiertojen lisääntyessä kaikkeen turtuu. Oireet on opittu tunnistamaan menkkaoireiksi, ei raskautta merkkaaviksi jutuiksi, ja viimeinen niitti tuntui olevan ajan varaaminen gynekologille joulukuulle. Kävin samalla gynekologilla pari vuotta aiemmin alkuraskauden komplikaatioiden vuoksi, ja se osoittautui hyväksi lääkäriksi, toisin kuin se idiootti joka jaksoi aina vihjailla minulle ylipainosta. (Joo joo, se oli viisi vuotta sitten, ja olin oikeastikin silloin vähän punkero, mutta hoikahkolta tuon miespuolisen gynen silmissä näytin vasta, kun BMI:ni oli 17 ja olin sairastunut rytinällä anoreksiaan...)
Joulukuussa selviää sitten enemmän, ja siihen saakka voimme nauttia ihan vain toisistamme mieheni kanssa, mieheni tyttären seurasta ja siitä, että meillä on kuitenkin toisemme. Olen myös miettinyt, että mikäs kiire tässä on. Lapsettomuusdiagnoosia ei ole vielä lyöty minnekään paperille virallisesti, ja voihan olla että tämä tärppäämättömyys johtuu ihan minipillerien lopetuksestakin. Lisäksi alkuvuodesta kärsin jatkuvasti munasarjakystista, joten sekin lienee hidastanut tätä prosessia. Tulevaisuutta ei auta pelätä, vaan ottaa vastaan se mitä annetaan.
Ihanaa, kun kerrankin on seesteinen ja hyvä olo!
Olen jonkun aikaa blogisasi seuraillut ja saan tukea kirjoituksistasi. Meillä on lapsen kuolemasta vasta 9kk ja toiveissa myös uusi raskaus. Olen tosin varautunut kuitenkin kaiken menevän taas kerran pitkällä kaavalla. Silti sitä joka kuukausi toivoo plussaa.
VastaaPoistaKirjoitat hyvin ja välillä tuntuu kuin kirjoitukset olisivat kuin omista ajatuksista,siksi meinaan myös jatkossakin lukea blogiasi!
Hyvää syksy alkua! Toivon sydämestäni teille hyvää jatkoa!
Kiitos kommentistasi ja kirjoituskehuistasi.
PoistaOlen myös hyvin pahoillani teidän menetyksestänne. <3 Omasta menetyksestäni on jo yli 2 vuotta, ja silti se tuntuu ajoittain todella kipeältä vieläkin. Ensimmäinen raskauteni alkoi todella helposti, mutta kokeillaan nyt sitten tämä vähän pidempikin kaava. ;) Ja totta kai plussaa toivoo aina, olisi epänormaalia jos ei toivoisi.
Hyvää syksyn alkua teillekin ja paljon plussatuulia!