Näin viime yönä unta.
Olin unessani raskaana noin raskausviikolla 20, ja olimme mieheni kanssa festareilla. Törmäsin unessani erääseen ihmiseen, joka oli joskus minulle todella tärkeä. Hänkin seurusteli tahollaan, mutta halusi kuitenkin jälleen yrittää kanssani. Hän ehdotti, että vaihtaisimme päittäin: mieheni saisi hänen naisensa ja me voisimme olla yhdessä. Sen jälkeen alkoivat supistukset enkä tuntenut sikiön liikkeitä. Uskottelin kuitenkin itselleni kaiken olevan hyvin. No, eipä ollut. Sikiö oli kuollut kohtuuni, ja koska viikkoja ei ollut vielä 22:a, se laskettiin keskenmenoksi. Paska nakki joka tapauksessa.
Mitä tästä opimme?
Jos olet kokenut kohtukuoleman ja painiskellut lapsettomuuden kanssa, uniin tulevat tasan ne asiat jotka ovat mielen päällä parhaillaan. Näen joko menkkojenalkamisunia tai sitten näitä ihania kappaleita, joissa sikiö kupsahtaa ennen kuin ehtii nähdä päivänvaloa. Pakko sanoa, että herättyäni olin todella helpottunut kuukautisten alkamisesta, kerrankin. Eipähän tarvitse olla pelko persiissä ja Jumala mielessä yhdeksää kuukautta, vahdata ensin pikkuhousujaan vuodon pelossa ja ultrien ja sikiön liikkeiden myötä tutkailla hullun lailla vauvan liikkeitä ja pelätä niiden loppumista.
Jos joskus pääsen odottajien ihanaan ja armoitettuun joukkoon, odotusblogini nimeksi tulee taatusti "Please, älä potkaise tyhjää ennen minua! - Kohtukuoleman ja sekundäärisen lapsettomuuden kokenut äiti panikoi ja nurisee". *wirn*
Nyt nurisen ihan muuten vain.
Yrityskin menee tauolle, ainakin aktiivinen sellainen, koska minä etsin omaa kämppää (emme siis asu edelleenkään virallisestivirallisesti yhdessä), yritän saada opintoja kuosiin ja päästä vihdoinkin täysin omille jaloilleni. Ehtiihän tuota yhteen muuttaa ja ovista metsästellä tulevaisuudessakin ihan tarpeeksi. Lupaan kuitenkin, etten pistä tätä blogia jäihin vaikka aiheet varmasti alkavat keskittyä ihan muualle jatkossa.
Oon kans pohtinu tuota keskenmenon ja kohtukuoleman rajapyykkiä, millä se oikeen määritetään... Ja jos abortti tehdään ennen viikkoa 12 ja ehdoton takaraja erityisluvalla on se 24viikkoa, niin onko se sitten siihen 22viikkoon vaan abortti ja viikot 23&24 mikä, synnytys DNR-päätöksellä? Ja jos kerta keskosen määritelmä on 22 ja 37 välillä, niin eikös sen abortin tän mukaan pitäisi sitten viikon 22 jälkeen olla kuolleena syntynyt? Tässä kun oli kuukausi sitten toisen sisarukseni menetyksen aika, viikolla 23. Triploidia.. Eli vaikka ne potkutkin tuntuu ja sydän löis niin eipä riitä sekään aina, kuten tuli nyt todettua jo toistamiseen.
VastaaPoista