Lapsen menetys ja sitä seurannut sinkkuelämä, uusi parisuhde ja sekundäärinen lapsettomuus ottavat koville usein. On päiviä kun en juurikaan mieti asiaa, mutta puskista tulevat raskausuutiset vetävät mielen väkisinkin matalaksi. Joskus mietin, miten olen edes selvinnyt tähän saakka. Peikkiksen 3-vuotispäivä on jo ensi heinäkuussa, ja mietin olenko silloinkin vielä sekundäärisesti lapseton. Miten tätä paskaa jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen? Hyvä kysymys. En minä tiedä. Olen vain tässä, kun en muutakaan voi.
Musta huumori on ollut suuri selviytymiskeino tämän kaiken keskellä.
Ensin oli hyvä heittää läppää siitä, kuinka halvaksi joululahjat tulevat minun lapselleni. On myös helppoa heittää, että minun lapsenipa on todella helppo ja hiljainen. Hah-hah-haa. Aamukahvitkin saa juoda rauhassa ilman että joutuisin juoksemaan ympäri kämppää yliaktiivisen 2-vuotiaan perässä, joka tekee tuhojaan minkä ehtii.
Seuraavaksi onkin hyvä hypätä aiheeseen "Kun raskautta ei kuulukaan". Meidän joulukorteissamme ei poseeraa kuolaava lapsukainen lampaantaljalla tonttulakki päässä. Sen sijaan voisimme lähettää tuttaville joulukortteja, joissa on kuvia toimimattomista munasarjoistani, lääkkeistä joita joudun popsimaan tai vaihtoehtoisesti minusta hehkuviinipullo toisessa ja negatiivinen raskaustesti toisessa kädessä. "Ihanaa ja rauhallista (lue: lapsen itkuvapaata) joulua meidän perheeltämme!" Voimme myös todeta, että joulu juhlista jaloin mutta pikkujouluista kontaten. Sen lisäksi saan hehkuttaa sitä, kuinka voin juoda punaviiniglögiä ja popsia kylmäsavulohta ja muita raskaanaolevilta kiellettyjä herkkuja.
Haluankin tässä postauksessa kiittää kaikkia vertaistukea antaneita ihmisiä. Suurin osa lapsensa menettäneistä ystävistäni on saanut jo eläviäkin lapsia, joten haluankin kiittää erään nimeltämainitsemattoman foorumin lapsettomuuspuolen ihmisiä siitä, että huumori kukoistaa ja läpän laatu on useimmiten kaiken tason alapuolella (mutta silti ah, niin hauskaa). Oletko esimerkiksi kyllästynyt joulun lautapeleihin? Ei hätää, nyt on uusi peli nimeltään "Lapsettomuus". Saitko raskausuutisia? Hyppää kaksi ruutua taaksepäin. Jouduitko pulittamaan IVF-hoitoon 1000 euroa? Pysy paikallasi ja maksa laskusi. Maaliviivan takana odottaa vanhemmuus, mutta sen saavuttamiseksi peli jatkuu niin kauan, kunnes pelaaja uupuu ja luovuttaa.
Olen ikionnellinen siitä, että vaikka lapsettomuus onkin kipeä asia, suurin osa samassa veneessä keikkuvista ystävistäni osaa olla itseironinen ja huumori kukoistaa.
Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoilleni! Eikös joulun väri olekin punainen? No, jos raskaustestiin ei tule kahta punaista viivaa, niin punaista ne menkatkin ovat... ;)
PS. Kivut jatkuvat edelleen. Vituttaa.
Meillä / mulla on ihan sama selviytymiskeino. Vaikka omaa blogia kirjoitankin hieman erilaisella paatoksella, on musta huumori meillä mukana elämässä, joka päivä. Ehkä ei vielä niinkään pikkusiskon kuolemassa, se ehkä kirpaisee vielä liikaa. Mutta lapsettomuudessa kyllä... Silloin kun kävimme yksityisellä puolella meillä oli onneksi aivan ihana lääkäri joka juttumme ymmärsi, kaikille ei ehkä uppoa kun käskemme valitsemaan sen alkion kyytiin jolla ei varmasti ole punaista tukkaa tai kun kommentoimme miehen epämääräisiä siimahäntiä. Mä muuten haluan myös joulukortin toimimattomista munasarjoista :)
VastaaPoistaTuota joulunväriä myös odotellessa. Ja kovasti tsemppiä kipuiluun.
Ihanaa että muutkin ovat kokeneet mustan huumorin selviytymiskeinoksi. Ymmärrän, että pikkusiskon kuolemasta ei vielä synny mustaa huumoria. Minä otin muistaakseni heti Peikkiksen kuoleman jälkeen mustan huumorin käyttööni, mutta kyllähän niitä itkuntäyteisiä hetkiä oli enemmän. Nyt voin jo heittää joidenkin mielestä ihan kauheitakin juttuja lapsestani, mutta hei, that's me. ;)
PoistaMinä en ehkä haluaisi joulukorttia munasarjakuvalla, mutta kuva raskaustestistä, johon on itse piirretty se toinen viiva, voisi olla aika hauska. :D
Kiitos tsempistä. Toivon todellakin, että tämä kipu lakkaa.
Kaikesta huolimatta ihanaa joulunodotusta sinulle ja koko perheelle. <3
Ehdin vasta lukemaan tämän ensimmäisen kirjoituksen ja tässä taas ajattelemisen aihetta itse kullekin. Hävettää oikein ajatellakin miten malttamaton sitä olikaan ensimmäistä raskautta yrittäessä ja koin että neljän kuukauden yrittäminen oli raastava aika. Tässä se taas nähtiin miten naurettavaa ajatuksen juoksua onkaan omistanut. Voimia ja voimia ja voimia <3
VastaaPoistaHei, minä olin ihan yhtä malttamaton siinä yrityskierron numero neljä kohdalla. :D :D :D Kyllähän se yksikin yrityskierto ilman plussaa on p*rseestä, kun toivoo kovasti raskautta.
PoistaNyt sitten ajattelen jo niin, että sinä päivänä kun minä plussaan, helvetti jäätyy uudelleen sitten Suomen Euroviisuvoiton ja lehmät alkavat lentää. ;)
Voimia sinullekin ihan kauheasti omiin koettelemuksiisi. <3