SOUND OF SILENCE

Kiireinen "ura"nainen ei ole ehtinyt kirjoitella blogiaankaan aikoihin johtuen monistakin tekijöistä. Muutto on hoidettu kunnialla loppuun (minun osaltani), mutta joka viikonloppu on ollut menoa jos jonkinlaista, ja arkena olen totaalisen ryytynyt töiden jälkeen näpyteltyäni muutamia lääkärien saneluita puhtaiksi. Aikaa ei ole jäänyt siis blogillekaan, vaikka lupasinkin kirjoitella tänne vähän useammin. Mistähän siis aloittaisin? 

Äidin hoidot ovat etenemässä kolmanteen doketakselihoitoon, jonka jälkeen alkaa CEF-satsien sarja. CEF on yhdistelmäsytostaatti, joka saattaakin hiustenlähdön lisäksi aiheuttaa pahoinvointia ja muita vähemmän kivoja juttuja. Äitiparka luuli pahoinvoinnin kestävän yhtäjaksoisesti sytostaatin annosta seuraavaan sytostaattiin, mutta minä valaisin häntä siitä tosiasiasta, että maksimissaan sytostaattien aiheuttaman pahoinvoinnin kesto on sellaiset kolme päivää. CEF-putken jälkeen onkin vuorossa neljän viikon huilitauko ennen leikkausta, jossa ne toivottavasti poistavat paitsi kainalon imusolmukkeet, myös vasemman rinnan, noin niin kuin just in case. 

Vauvanyritysrintamalle ei kuulu mitään.
Ei sillä, etteikö "yritystä" olisi ollut, mutta menkat alkavat aina ennen kuin ehdin edes tutkailla mahdollisia raskausoireita. En tiedä onko pahempaa viettää kesäkin perse vuotaen aina kuukauden välein vai oksennella pahoinvoinnin vuoksi? Sanokaa te.

Mieskin muuttaa omat kamansa tänne tämän kuukauden aikana, ja silloin olemme vihdoinkin virallisesti avopari. Minä haaveilen ylennyksestä, ehehhe, sillä sainhan töissä jo kehujakin siitä, että olen nopea kirjoittaja ja teen työni hyvin.

Ei kai tässä kurjuutta kummempaa. Se on kesä nyt, ja sen myötä aikaa kirjoittelulle on tuskaisen vähän. Tämä blogi on siis harvinaisen hiljainen kesän aikana, kuten taisi käydä viime kesänäkin...