Sallikaa minun pyytää anteeksi, etten ole kirjoitellut pitkään aikaan kuulumisia. Aika on hujahtanut nopeasti eteenpäin, ja tämä kevät ja tuleva kesä tuovat enemmänkin muutoksia elämään. En edelleenkään ole raskaana, mutta noin muuten muutosten tuulet puhaltavat elämässä, ja hyvä niin.
Eiliseltä päivältä päälimmäisin fiilis on "Onpas kyllä melkoinen informaatioähky".
Äidillä on nyt todettu huonosti erilaistunut kainaloiden imusolmukkeisiin metastasoinut rintasyöpä, ja kävimme eilen rakkaan mammani kanssa syöpätautien klinikalle ensimmäistä kertaa ikinä. En ole koskaan ajatellut edes meneväni ko. lafkaan harjoitteluun, koska pelkäisin sen toimivan samalla lailla kuin Douglas Adamsin "Käsikirja linnunradan liftareille" -"trilogian" masentuneen androidin Marvinin asenne: masentavan kaikki muutkin. Nyt kuitenkin oli pakko mennä mukaan, koska isäni ei päässyt paikalle. Onneksi menin, sillä uuden informaation tulva oli valtava.
Ensimmäiseksi äiti pistetään kivasti sytostaattikuurille. Sehän toimii niin, että ensimmäiset kolme kertaa hän saa doketakselia iv. ja toiset kolme kertaa CEF-hoidot. Kaikissa noissahan on se ikävä sivuvaikutus, eli hiustenlähtö. Doketakselin ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa järjettömiä pahoinvointikohtauksia, ja hyvä niin. Lääkäri kuitenkin kirjoitti kaiken varalle Primperan-reseptin, mutta emme vielä hakeneet noita tabletteja. Doketakselihoidon aikana äiti saa popsia deksametasonia (eli kortisonia) 7,5 mg:n annoksen ensin illalla ennen hoidon alkua, sitten hoitoaamuna jatkaen vielä pari päivää samalla syklillä. Lisäksi hän saa valkosolujen kasvutekijää Neulastaa ihonalaiskudokseen pistettävänä injektiona. Minähän kilttinä tyttärenä lupasin hoitaa piikittämisen. Pääsenpähän samalla brassailemaan sairaanhoidollisilla taidoillani, hah hah. Yksi Neulasta -kynä maksaisi ilman erityiskorvausta B-lausuntoa vastaan 1900e. Siinä menikin lääkekatto täyteen niin että hujahti. ;)
Ensimmäiset sytostaatit äiti saa jo huomenna.
Jännittää, sekä äitiä että minua.
Sairaanhoitaja paasasi minullekin rintojen omatoimisen tutkimisen tärkeydestä, koska "rintasyöpä on periytyvää". Kiitos nyt tästäkin. Jos se tulee, se tulee. Ei kai tästä nyt enää voisi homma pahemmaksi mennä? ;)
Tällaista tänne.
Onneksi tässä on kaikkea kivaakin tiedossa.
Sanonpahan vain, että jos en olisi ollut eilen äidin mukana, isä olisi tuikannut Neulasta-injektion jo 12 tuntia sytotiputuksen jälkeen eikä 24 tuntia kuten ohjeissa lukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti