Äiti on edelleenkin päällepäin terveyden perikuva, mitä nyt kainalosta on otettu (taas) paksuneulanäyte, koska Naistenklinikka sanoo niin. Samalla minä olen raatanut keikkahommia niska limassa (kirjaimellisesti). Heräsin tähän kauniiseen aamuun niskat, yläselkä, käsivarret, reidet, pohkeet ja polvet p*skana, ja jostain kumman syystä päässäni soi Turmion Kätilöiden Tirehtööri: "Polvi on paskana, reisiä kolottaa ja kädessä on iso haava!" Kävelen kuin ankka, päätä särkee, kuukautiskivut ovat järjettömät ja otsasuonikin pullottaa jo valmiiksi.
Ai miten niin töissä on ollut vähän kiire?
Ja "vähän" on nyt hyvin lievä ilmaus.
Pidän työstäni ja opinnoistani ihan aidosti, mutta joskus se kiire vain meinaa hajottaa etenkin, kun hoitaa aivan yksin kohtuullisen huonovointista potilasta ja samaan huoneeseen kuskataan koko ajan lisää potilaita. Onneksi sain apua ihanilta kollegoilta, ja lääkärit tekivät parhaansa. Hei jee, minä osaan tarkkailla potilasta ja kertoa lääkärille voinnissa tapahtuvat muutokset! Se on se päivystystyön luonne. Kyseisen keikkapaikan kuvauksessakin vaaditaan nopeasti muuttuvien tilanteiden hallintaa. Laittaisivat siihen samaan luonnehdintaan lehmänhermotkin.
Joka tapauksessa, äiti oli eilen paksuneulanäytteessä ja minä unohdin kyllä autuaasti toviksi koko perheemme tilanteen, koska tein töitä. Olenpahan nyt ainakin ansainnut palkkani!
Auts.
Sattuu.
Aijaijaijaijaijai.
Eihän tässä tarvitse kohta alkaa käydä kuntosalillakaan, jos tuo työtahti pysyy samana tänäänkin. Tunnen itseni nyt kyllä paljon sairaammaksi kuin äiti on, mutta kipu tekee hyvää ja muistuttaa siitä, että olen olemassa. Nyt kun vielä osaisin ajatellakin, niin hyvä olisi. Koska viime yö meni töitä vääntäen (unissa), pää kumisee nyt tyhjyyttään.
Aijaijaijai.
Antakaa Sirdaludeja!
Ai niin, mutta enhän minä saa valittaa, koska äidillä on SYÖPÄ ja minä sain kroppani kipeäksi vain töissä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti