"KELTAINEN TOUKOKUU / MIKSET..." EI KUN VOI VELJET, SEHÄN TULI JO!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun jotkut kummalliset onnellisuushormonit ovat vallanneet kropan, mielen ja kaiken, ja vaikka muutamat asiat elämässä ovatkin sieltä, syvältä ja poikittain, niin toisaalta elämä on aika jees tällä hetkellä.

Blogihiljaisuuteni on johtunut siitä, että olen puuhannut muuttoa, juossut äidin asioilla, puuhannut vähän lisää muuttoa, viettänyt vappua, puuhannut muuttoa (joko mainitsin muuton puuhaamisen?), hoitanut äitiä, aloittanut uuden työn ja juhlistanut onnistuneesti suoritettua muuttoa rakkaani ja ystävieni kanssa. Lisäksi istahdin perjantaina PRKL-klubilla lätkämatsia seuraamaan, ja  jotenkin kummallisesti jäin kuuntelemaan Ghoul Patrolin keikan hienosti pelatun matsin jälkeen (kyllä, jatkoaikamaalikin ON voittomaali!)...

Are they radioactive or does it just seem like that?

..

...ja tulin tietysti ihan järkyttävään jurriin, koska: 

Piti olla vesilinjalla, mutta peli oli liian jännä. Naamani näyttää kuvassa  petolinnun perseeltä, mutta hei, kukkiihan se perunakin...?

Tuo kuva kertonee sen, millä linjalla ilta jatkuikin? Hyvä.

Onneksi en ollut ainut, joka veti pienet (lue: järkyttävät) hönöt perjantaina. Mieheni, ihana, rakas ja joskus toooooooooodella raivostuttava mieheni oli kotonaan katsomassa matsia, pämppäämässä Suomi-viinaa ja päätyi paikalliseen, missä joku tarjosi hänelle paitsi kaljaa myös jallua. Lauantaina oli muutto. Siis ihan virallinen muutto. Onneksi olimme saaneet roudattua joitakin tavaroitani asunnolle jo ennen virallista muuttopäivää, joten ihan kamalasti sitä kamaa ei ollutkaan kannettavana. Voin silti kertoa, että oli hieman (todella) *PIIP* herätä lauantaina klo. 09:00 isäni puheluun, kun olin käynyt nukkumaan suunnilleen klo. 03:00 aamuyöllä. Hyvä että sain nukuttua vielä pari tuntia ennen kuin muutto pääsi alkamaan aivan toden teolla.

Meitä oli suorittamassa muuttopuuhia paitsi minä, isäni ja rumempi puoliskoni, myös kolme muuta frendiä. Voin aivan valehtelematta sanoa, että koko homma oli suoritettu tunnissa. Sen jälkeen olikin hyvä korkkailla taas alkoholipitoisia juomia (WHY OH WHY?) ja nauttia omasta, uudesta kodista. Ette todellakaan voi uskoa, kuinka järkyttävän ihanaa on muuttaa omaan kotiin omien tavaroidensa keskelle. Sanotaanko nyt näin, että ensin asuin vanhempieni luona Peikkiksen kuoleman ja avoeron jälkeen katastrofaalisen rahatilanteen vuoksi, sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja suunnittelimme pikaisella aikataululla yhteenmuuttoa, päätimme himmata, ja sitten päätin hakea asuntoa. Kas kummaa kun sainkin sen nopealla aikataululla hakemuksen jättämisen jälkeen. Tässä sitä sitten ollaan. Kultamussukkani muuttaakin tänne joskus kesällä perässä. Joo, kyllä, kutsumme toisiamme edelleen koko ajan muruiksi, hunajapupuiksi, rakkaiksi ja ties miksi vaikka seurustelua tulee tänä kesänä täyteen kaksi vuotta. Osaamme me kyllä sitten riidelläkin, mutta se on jo täysin toinen tarina. ;)

Tänään aloitinkin uudessa työssäni. 
Puran lääkärien saneluita koneelle, ja voin kertoa on hieman fittimäistä yrittää saada selvää sanelusta, joka on puhuttu aivan liian kaukana mikrofonista tai mupellettu kasetille pullaa / karkkia / ruokaa / mitä vain suussa. No, kai sekin tästä.

Summa summarum: tällä hetkellä olen järjettömän onnellinen, vaikka perse vuotaakin kuin viimeistä päivää ja äitikin kiukuttelee ja on koko ajan masentunut eikä jaksaisi sytostaattihoitoja tai mitään muutakaan. Nooooh, pikkujuttuja... ;) 

Ihanaa toukokuuta, kevättä ja kesän odotusta kaikille, jotka nyt ylipäänsä lukevat tätä!
Kommenttien jättö noin niin kuin by the way olisi ihan suotavaa. ;)