Vauvakuume on pirullinen asia, ja koska periaatteessa joka kuukausi on mahdollista tulla raskaaksi, oma mieleni alkaa kehitellä oireita vaikka muille jakaa.
Elämässä on kuitenkin paljon muitakin asioita kuin kropan kyttääminen ja valtava pettymys jokakuisen verilöylyn alettua.
Totta kai parisuhde on ihana asia, ja rakastan tuota miestä ihan mielettömästi. Meillä on samanlainen huumorintaju, ajattelemme muutenkin asioista aika samoilla tavoilla ja musiikkimakukin menee yksiin. Arjen eläminen tuon turjakkeen kanssa on aivan mahtavaa! Tietenkin meilläkin on omat riitamme ja sen sellaiset, mutta noin yleisesti ottaen viihdymme hyvin yhdessä.
Ystävät ovat elämän suola, ja olenkin onnistunut saamaan ystäviä, jotka ovat yhtä kieroja huumorintajultaan kuin minäkin. Käymme leffoissa, syömässä, bilettämässä ja totta kai heitämme hyvää läppää. Ystäväni ovat myös sellaisia, joiden kanssa voi itkeä elämän epäreiluutta tai puhua syvällisiä asioita. Ystävyys on sitä, että vaikka ei pitäisikään tiiviisti yhteyttä, yhteiset jutunjuuret löytyvät kuin ihmeen kaupalla. (Ja muistanpa aina eräänkin reissun ystäväni luo, jonka kanssa joimme melkein pullollisen jaloviinaa yhden illan aikana. Muistan myös toisen reissun toisen ystäväni kanssa...) Yhteiset muistot ja valokuvatodisteet niistä ovat kultaakin kalliimpia!
Musiikki on keino, jonka avulla saan ajatuksia pois ikävistä asioista. Sen avulla voin laittaa aivoni off-asentoon.
Kirjoittaminen on aina hyvä tapa purkaa ajatuksiaan, ja vaikken väitäkään olevani maailman suurin uusi kirjailijalahjakkuus, pidän siitä. Pidän tekstin tuottamisesta ja asioiden saattamisesta kirjalliseen muotoon, ja haaveilenkin oman kirjan kirjoittamisesta. Ehkäpä jonain päivänä? Pöytälaatikossa (tai siis tietokoneen kovalevyllä) onkin vaikka ja mitä materiaalia, keskeneräisiä mutta kuitenkin _ideoita_.
Lukeminen on myös hyvä tapa paeta pahaa maailmaa. Tällä hetkellä olen koukussa kevyeen hömppään, eli Sookie Stackhouse -sarjaan jonka pohjalta on tehty myös tv-sarja True Blood. Myös Greyn anatomia, House, Boardwalk Empire ja Pan Am ovat seurattuja sarjoja, eikä CSI:kaan paskempi ole.
Onhan näitä asioita elämässä, siis muutakin kuin kropan ja oletetun ovulaation tarkkailua, puhumattakaan siitä että raskaustestejä tekisi mieli tehdä aina kierron loppuvaiheilla. Onneksi menkkani kuitenkin alkavat aina kun vain ajattelenkin testiä, enkä ole koskaan testannut haamua, joka olisi kemiallinen raskaus tai jotain. Jos en ole raskaana, raskaustesti on vesiselvä negatiivinen. Hyvä niin. Ehkäpä ennen plussaamista (toivottavasti plussaan ennen vuoden loppua) on hyvä ajatella kaikkea muutakin.
Ja onhan se elämä ihan mukavaa muutenkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti