VERTA JA LIHAA

Se aika kuukaudesta iskee nurkan takaa. Kierto on säännöllistynyt minipillerien lopetuksen jälkeen, mutta neljänkään kuukauden ehkäisemättömyyden jälkeen tulosta ei ala tulla. Tilastollisesti vuodenkin yritys on aivan normaali aika yrittää raskautta ilman apua, hoitoja tai mitä tahansa. Jos yrittäisinkin esikoistani, tilanne olisi aivan erilainen. Nyt yritämme kuitenkin toista lasta, minun ja mieheni ensimmäistä yhteistä.

Mitä tapahtui esikoiselleni?

Hän kuoli kohtuun kuukausi ennen laskettua aikaa. On ironista olla raskaana ihan sinne loppumetreille saakka ja saada palkinnoksi tyhjä syli, alkaa suunnitella ristiäisten sijaan hautajaisia ja viettää äitienpäivät masennuksen syövereissä, itkien räkä poskella. Sitten erosimme pienokaiseni isän kanssa, ja odotuksen odotuksen odotus vasta alkoi. Eihän sitä nyt sovi paneskella ympäri kyliä ja alkaa ehdoin tahdoin yksinhuoltajaksi.

Sitten tapasin nykyisen mieheni, ja ehkäisy jäi pois.
Olin kovin naiivi kuvitellessani, että tälläkin kertaa raskautuminen kävisi helposti, vaan kuvittelin aivan väärin. Joulukuussa heilahtivat pillerit roskikseen, ja kohta on vappu. Tänä aamuna aloin vuotaa kuin seula, joten se niistä toiveista ja oireista (tissikipu, oksetus ja mieliteot). Uusi kierto toden sanoo? Niin varmaan joo.

Ehkä vielä joskus, joskus jossain olen raskaana, kuljen maha pystyssä kaupungilla ja lähden synnärille pungertamaan ihanaa, rääkyvää ja avutonta pientä elämää ulos kohdustani. Tällä hetkellä vessa on kuitenkin teurastamoon verrattavan näköinen paikka ja vitutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Onpahan nyt sitten aikaa keskittyä muuhun elämään? Niin. Saapa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan.