Viimeisimmästä päivityksestäni on hurahtanut tovi, muttei siksi että olisin viimein saanut raskaustestiin ne kaksi viivaa. En todellakaan ole, vaan tie on käynyt kierronkartoitukseen, verikokeisiin ja ensi viikon tiistaina on vuorossa munanjohtimien aukiolotutkimus. Blogini on jäänyt heitteille, mutta se nyt on aivan se ja sama.
Joka viikonlopulle on ollut nyt jotain menoa, olen yrittänyt saada opinto- ja työkuvioitani kuntoon, ja samalla olen alkanut miettiä, josko vain lopettaisin syömisen. Vihaan alavatsallani olevaa kumpua ja sitä, kun on pakko syödä. Peilistä näkyy norsu, tunnen että minulla on ainakin neljä leukaa, vihaan tissejäni, läskireisiäni, persettäni, mahaani, allejani, kaikkea. Ahdistaa, kun on pakko syödä. Koen alemmuutta laihoihin ystäviini.
Tiedän, ettei saisi ajatella näin.
Olen jo kerran selvinnyt anoreksiahelvetistä, enkä haluaisi joutua sinne uudelleen, mutta nyt mietin vain, kuinka saisin edes MUUTAMAN kilon pois.
Lapsettomuusklinikan lääkäri ei ole maininnut mitään painostani.
Mieheni ei huomauttele minulle mistään.
Ystäväni vakuuttavat, että olen hyvä näin.
En vain koe olevani, mutten tiedä enää mistä aloittaa laihdutusurakka. Haluaisin sen norsun peilissä pienentyvän, mutta vanhasta kokemuksesta tiedän, että mitä pienemmäksi tulen, sen suuremmaksi se norsu peilissä kasvaa.
Tällaista täällä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti