Tänään ei huolehdita huomisesta tai itketä menneitä surkeita sattumuksia.
Tänään ollaan iloisia, kilistellään pikkujoulujen kunniaksi ja filosofoidaan naisporukalla.
Tänään aion olla onnellinen, vaikka minun olisi tatuoitava hymy huulilleni.
Tänään en murehdi tiistaista munanjohtimien aukiolotutkimusta.
Tänään viittaan kintaalla Femarien aiheuttamille sivuoireille, kuten Vittumainen Akka -oireyhtymälle, kuumille aalloille, huonolle ololle ja väsymykselle.
Tänään aion näyttää säteilevältä ja kauniilta.
Tänään myös kilistelemme mieheni kanssa 1-vuotiskihlapäivän kunniaksi. Olettaen siis, että mies ei sammu omissa bileissään ennen aikojaan.
Peikkiksen menetys, parisuhteen kariutuminen ja uusi parisuhde sekä uuden raskauden yritys ovat verottaneet aika paljon henkisiä voimavarojani. Osa ystävistäni on kuittaillut vauvapakkomielteestä, ja ymmärrän toki heidän pointtinsa. Osalle se oman lapsen saanti ei ole elintärkeä juttu, ja osalla on jo lapsia. Eipä sitä kai voi silloin ymmärtääkään miltä tuntuu, kun oma syli on tyhjä ja sydämessä on lapsen mentävä aukko. Vuoden lähetessä loppuaan ja uuden vuoden kolkuttaessa ovella aion höllätä minäkin. Olemme nyt virallisesti sekundäärisesti lapsettomia, joten eipä se asia muutu itkemällä. Ihan sama vaikka pääsisimme hoitoihin vasta vuoden kuluttua. Sekään ei muuta sitä asiaa.
Luomuihmeeseen en jaksa uskoa.
Tänään on kuitenkin aika karistaa arkiset murheet hartioilta ja nauttia hyvästä seurasta, ruoasta, juomasta ja yleisestä tunnelmasta.
Skål ja rai rai! <3
Ja jos käämi kärähtää (kiitos Femarit <3) jostain illan aikana, LUPAAN painua vaikka pihalle laskemaan sataan ja palata takaisin rauhoituttuani. ;)
En tiedä minkä verran lämmittä tämmöset virtuaaliset voimantoivotukset, mutta paremman puutteessa en voi muutakaan kuin toivoa että kaikki tutkimukset menis hyvin ja että sietäisit noita kirottuja hormooneja mielenterveytesi järkkymättä. Ja toivottavasti saisit mieltäs ja fiiliksiäs purettua myöskin rakkaalle kihlatullesi - samaa venekuntaa kun kuitenkin olette. Minä jatkan täällä rukoilemista, kun tämä voimientoivottelu ja tsemppaaminen tuntuu tosiaan aivan liian vähältä. Olet tärkeä! <3
VastaaPoista