Muistan ensimmäisen matkani ulkomaille ikuisesti. Ennen 21 vuoden kypsää ikää olin käynyt vain Ruotsissa, sielläkin Tukholmassa ja 13 vuoden kypsässä iässä erään paikallisen helluntaiseurakunnan järjestämällä leirillä Länsi-Ruotsissa Göteborgin lähellä. Yövyimme YWAM:n tiloissa Restenäsissä, noin reilun 100 kilometrin päässä Göteborgista. Lähin suuri kaupunki oli Uddevalla, jossa kävimme nuortenryhmämme kanssa evankelioimassa. Se taisi olla ensimmäinen ulkomaanmatkani ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista. 21-vuotiaana nuorena rouvana lähdimme nimittäin ex-aviomieheni kanssa myöhäiselle häämatkalle Kyprokselle. Otimme äkkilähdöt Finnmatkojen sivustolta ja majoituimme Agia Napan lähellä sijaitsevalle pienelle paikkakunnalle ja nautimme olostamme. No, siitähän se lähti, kaukokaipuun poteminen nimittäin.
Pari vuotta Kyproksen jälkeen suuntasimme exäni kanssa kulkumme Turkkiin, Marmariksen turistihelvettiin nauttimaan olostamme, neljä kuukautta myöhemmin hain avioeroa, ja kesällä 2009 reissasin ensin serkkuni kanssa Roomaan ja elokuussa 2009 valloitin Barcelonan yksin. Valitettavasti tuon ikimuistoisen reissukesän jälkeen tutustuin ex-avomieheeni, tulin raskaaksi, menetin lapseni ja viimeiset kolme vuotta ovat menneet enemmän tai vähemmän taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppaillessa. Suurimmat reissuni olemme tehneet nykyisen mieheni kanssa Tukholmaan viime syksynä kaverin synttäriristeilyn muodossa, ja Vanhasta Kaupungistakin valloitimme lähinnä pubien terassit. Onneksi sää sentään suosi.
Kun on kerran saanut matkakärpäsen pureman, sitä ei voi enää parantaa. Ainoa keino hoitaa tautia on matkustaminen, ja sekin on vain oireita lievittävää. Matkan jälkeen tekee mieli alkaa suunnitella jo seuraavaa matkaa. Onneksi miehenikin olisi kovin innostunut reissaamisesta. Haluaisimme käydä Amsterdamissa, Skotlannissa, Dublinissa, Lontoossa, Pariisissa, Prahassa, Budapestissa, Itävallassa, New Yorkissa, Los Angelesissa... you name it. Jos saisin lottovoiton, lähtisin suoralta kädeltä maailmanympärimatkalle mieheni ja rinkan kanssa. Ensimmäinen etappi olisi ehdottomasti Australia. Sydneyn oopperatalo olisi must see -kohde, Ayers Rockia olisi mahtavaa päästä pällistelemään lähietäisyydeltä, rantaelämääkin voisi maistella tovin jos toisenkin... ja sieltä matka voisi jatkua vaikkapa Uusi-Seelantiin, legendaarisen elokuvatrilogian Taru Sormusten Herrasta miljööseen.
Josko nyt kuitenkin tyytyisimme ensin vähemmän korkealentoisiin suunnitelmiin ja lähtisimme moikkaamaan hevariystäviämme Göteborgiin. Sieltähän voisi vaikka matkustaa käymään Kööpenhaminassa jos tahtoo. Riikassa olisi myös mukava käydä... Jos jäämme lapsettomiksi tässä parisuhteessa, reissaaminen on yksi vaihtoehto elää mielekästä elämää. Täytyy siis alkaa säästää rahaa ja suunnitella seikkailuja. Göteborgin jälkeen olisi ehkä pakko buukata matka vaikka Dubliniin tai Skotlantiin. Let's see.
Olen saanut matkakärpäsen pureman, eikä oireita lievittäviä hoitoja ole vielä edes kokeiltu. Please help me! Auttaisikohan kotimaan matkailu yhtään? Ainahan sitä voisi käydä vaikka Kiteellä. ;)
Me heittäydyttiin ihan villeiksi ja tehtiin kahden yön kesälomamatka Turkuun ;D Mutta pakko sanoa, että kyllä se pahimman terän matkakuumeelta vei =)
VastaaPoista