WHERE'S DR. HOUSE WHEN OBVIOUSLY NEEDED?

Syöpälandiasta päivää. 

Syöpätautien klinikalle astelu hermostuttaa paitsi potilasta, myös omaisia. Kuskasimme tänään rakkaan karvaisemman puoliskoni kanssa äitini syöpätautien klinikalle kuuntelemaan koko vartalon TT-kuvauksen tuloksia. Sydämeni hakkasi, kurkkua kuivasi ja päässä kohisi. Itse potilaskin raportoi samanlaisia tuntemuksia, joten kun lääkäri kutsui äidin vastaanotolle, marssimme sisään lievästi sanoen jännittyneen näköisinä. En ehtinyt edes rekisteröidä äidin omalääkärin ilmeitä, mutta reippaasta tervehdyksestä päättelin äidin saavan hyviä uutisia: etäpesäkkeet olisivat pienentyneet, viimeinen CEF-hoito voitaisiin antaa ja äiti pääsisi leikkaukseen. Istahdimme alas, ja aloin aavistella ei-niin-hyviä uutisia lääkärin painaessaan katseen paperiröykkiöihinsä ja selvitellessään kurkkuaan.

Ei se tietenkään mennyt kuin elokuvissa. Äidillä hoidetaan rintasyöpää, vaikka primäärituumoria ei ole löydetty missään vaiheessa. Ensimmäinen merkki syövästä oli vuositarkastuksessa bongattu kainalon suurentunut imusolmuke, ja siitä tämä koko rumba lähti liikkeelle. Kainalosta napsaistun imusolmukkeen histologisen näytteen tulos väitti syövän olevan rintarauhasen adenokarsinooman etäpesäke, mutta missä on itse primäärituumori? No jaa-a, kertokaa se minullekin, koska minä en tiedä, eivätkä edes Suomen suurimman syöpäsairaalan lääkärit osaa sanoa, mistä tässä on kyse. Syövästä kuitenkin. Niin, tuskinpa ne antaisivatkaan ihan huvin vuoksi perusterveelle ihmiselle sytostaattihoitoja? 

Palataan nykyhetkeen. Lääkäri totesi kainalon alueen imusolmukkeiden reagoineen hoitoon jopa erinomaisesti: suurin osa etäpesäkkeistä oli kadonnut ja kutistunut reippaalla kädellä, mutta TT-tutkimus paljasti uusia maligneja muutoksia vasemman puolen pectoralislihaksen (=rintalihas) yläneljänneksessä sekä vasemmalla puolella soliskuopassa. Oh great. Äitiä hoitava lääkäri on erikoistuva lääkäri, joka oli käynyt ennen vastaanottoaikaa pyytämässä seniorilääkärin konsultaatiota. Kyllähän nyt vanhemmat, kokeneemmat ja viisaammat lääkärit tietävät mitä tehdä seuraavaksi, eikö? Eivät välttämättä aina. Seniorilääkärikin oli levitellyt käsiään eikä ollut osannut ottaa kantaa hoitolinjoihin, joten tämänkertaisen lääkärikäynnin tuloksena oli totaalinen epätietoisuus jatkosta. Vaihtoehdoiksi erikoistuva lääkäri kertoi joko CEF-hoidon jatkamisen loppuun saakka, sen jälkeen doketakselin ja suun kautta otettavan sytostaatin yhdistelmään tai CEF-hoidon jatkamisen loppuun ja sen jälkeen koittavan kirurgisen hoidon. 

Tällä viikolla lääkärit pitävät meetingiä äidin tilanteesta ihan ylilääkärin kanssa, ja ilmoitus hoitolinjasta tullee puhelimitse joko ylihuomenna tai torstaina. Hyvä uutinen on toki se, että äitiä hoidetaan, mutta hieman paskempi juttu on se, etteivät lääkäritkään oikein tiedä mitä tässä nyt hoidetaan. Mamma ca cum metastasis lienee diagnoosi joka lukee papereissa, mutta lääkäri totesi äidin tapauksen olevan helvetin harvinainen (no, ei nyt ihan noilla sanoilla kuitenkaan), eikä ennakkotapauksia juurikaan ole. Sehän on kiva tietää. Meidän perheemme tuntuu erikoistuneen tällaisiin käänteisiin lottovoittoihin: äidillä oli perussairautena sferosytoosi, joka on aika harvinainen verisairaus. Sama sairaus oli edesmenneellä siskollanikin, joka menehtyi Haemophilus Influenzaen aiheuttamaan sepsikseen vuonna 1983. Ei siinä vielä kaikki! Äidin iltatähti (eli minä) olikin duodenaaliatresiavauva, joka joutui heti synnyttyään leikkaukseen ja sai kaupan päälle refluksitaudin. Minun vauvallani oli sama duodenaaliatresia, ja sama rakas vauva menehtyi lapsivedenpoistojen aiheuttamaan infektioon raskausviikoilla 35+2. Jos äidin nyt piti sairastua syöpään, niin olisi sairastunut edes johonkin tavanomaiseen syöpään, mutta ei. Tietenkin tämänkin homman pitää olla harvinaista herkkua, käänteisen lottovoiton luokkaa. 

Jos äidistä tehdään ennakkotapaus ja lääketieteen saralla saadaan mullistavia tutkimustuloksia aikaan, Helsingin Yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat saavat kyllä maksaa perheellemme provikat tästäkin huvista. ;) 

Syöpäläisen tytär kiittää, kuittaa eikä tiedä pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa. 

Onneksi musta huumori kuitenkin vielä kukkii, eikä kukaan meistä ole lannistumassa tai antamassa periksi, ei edes itse potilas. Se lienee tärkeintä.