ZEN

On taas se aika kuukaudesta, kun alkukierto on lopuillaan, ovulaatio todennäköisesti menneen talven lumia ja menkkojen odottelu voi alkaa. Tällä kertaa olen jostain kumman syystä aivan zen asian suhteen. Menkat alkavat jos ne alkavat, enkä koe tarvetta tehdä jälleen kerran yksiviivaista raskaustestiä. Mitäpä se minua hyödyttää? Turha elätellä toiveita, joita ei ehkä ole. Jos on, niin on. Tämä voi kuulostaa hassulta ja jopa typerältä ajattelulta. 

Ihmettelen suuresti niitä, jotka ostavat heti ensimmäisen yrityskierron kunniaksi vauvanvaatteita. Ei se voi käydä niin helposti! Silti vauvapalstoilla pyöriessään törmää tapauksiin, joista suurin osa pamahtaa paksuksi *naks* siitä ensimmäisestä yrityskierrosta, yrittämättä tai jopa pillerien läpi. Minäkin kuuluin ensimmäisessä raskaudessani niihin onnekkaisiin: raskauduin, vaikkemme edes yrittäneet exäni kanssa. On ironista, että nyt kun lapsi olisi oikeasti tervetullut talouteen, niitä kahta viivaa testiin ei näy eikä kuulu. 

Mitä olen nyt sitten tehnyt? 

Juhlinut vappua, ollut opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa, nähnyt unia harjoittelusta, yrittänyt nauttia keväästä ja viettänyt aikaa ystävieni ja mieheni kanssa. Elämässä on niin paljon asioita, joista voi nauttia. Yritän ajatella, että saan nyt ainakin olla rauhassa Metallican keikalla anniskelualueella, kitata kaljaa (hyi minua) ja nauttia musiikista ilman pahoinvointia. Tuska-festivaaleja en osaa edes ajatella. Ehkäpä päädyn juomaan tänäKIN vuonna siellä talon viiniä eli Jägermeisteria. Ehkä jotain muutakin. En tiedä. Joku voi ajatella etten ole ansainnut koko vauvaa, kun en sylje lasiin kuitenkaan. Siksikö pienokaiseni kuoli kaksi vuotta sitten? Jaa-a. Kukapa tietää. 

Olen kuitenkin zen. Vauva tulee jos on tullakseen, muttei se plussa tarkoita vielä sitä, että sen saisi kotiin saakka. Jos menkat alkavat taas kerran (mitä ne todennäköisesti tekevät, koska menkkajomotuksia on jo, ja alan tuntea itseni pms:mäiseen tapaan hyvin ärtyneeksi), alkaa "jo" kuudes yrityskierto. Sen kierron jälkeen yritystä onkin takana se puoli vuotta. Joulukuuhun on kuitenkin onneksi aikaa. Vasta sen jälkeen voin vähitellen havahtua siihen todellisuuteen, että olen sekundaarisesti lapseton. Jotkut pitäisivät minua ehkä primaaristi lapsettomana, koska eihän minulla ole lasta sylissäni.

Mitä vitun väliä? 

Elän ja nautin, vaikka veren maku suussa ja väkisin. Onneksi on kesätöitä ja opiskelua, niin saan ehkä unohdettua sen tosiseikan, että nussimme ilman ehkäisyä. Ehkä. Ja ehkä joskus, joskus jossain saan olla pusaamassa pientä kirkuvaa kääröä ulos sisuksistani. Ehkä se tulee sectiolla. Ei voi tietää, mutta kunhan vain saan! Se olisi oikein kiva.