Opiskelijan on hyvä olla kesäduunari.
Kaikki kesän ihanimmat tapahtumat ovat juuri silloin, kun on töitä. "Hei kuule Annis, pääsetkö sä sinne ja sinne ja sinne...? Et sää Nummirockiin oo tulossa?" "Joo ei, ei onnistu, mä oon töissä..." Tämä on hoitoalan opiskelijan ja hoitotyöntekijän vakiovastaus jokaiseen kysymykseen viikonloppuriennoista.
"Ei onnistu, mä oon töissä."
Kohta tämä kesäduuniheavymetalrockblues on kuitenkin ohi. Tämän päivän jälkeen on enää kuusi vuoroa lusittavana, ja sen jälkeen saan lomailla ja ladata akkuja tulevaa varten. Odotan innolla lomaani, koska onhan tuossa muutamia yhteisiäkin lomapäiviä rakkaan kanssa ennen kuin toinen joutuu menemään takaisin töihin. (Lällällää...)
Uusi kiertokin käynnistyi.
Jospa ensi kierrosta...?
Ja paskanvitut.
No, eihän joulukuuhun olekaan enää kuin alle viisi kuukautta. Siinä vaiheessa pääsemmekin lapsettomuustutkimuksiin. Kyynistäkin kyynisempänä ihmisenä en jaksa uskoa, että sitä plussaa suotaisiin meille ennen mahdollisia tutkimuksia ja hoitoja.
Eikö olekin ironista? Pieni Peikkis tärppäsi heti, vahinkona, ja nyt kun pienokainen olisi oikeasti tervetullut, homma ei näytä onnistuvan, ei niin millään. Pakko kai vain nauttia elämästä noin muuten. Eikä tässä olekaan mitään valittamista, asiathan ovat sinällään paremmin kuin hyvin. No, ainakin paremmin kuin viime vuonna näihin samoihin aikoihin... ehkäpä karkaan toisella lomaviikollani hetkeksi pohjoisempaan Suomeen tervehtimään rakasta ystävääni pariksi päiväksi ja joudun todennäköisesti pelaamaan juomapeliä nimeltään Absinttiansa. Mitä se on? No, jokaista juomatonta absinttia kohden tulee kiskaista kolme jallua... yääääääääää. Ajatuskin oksettaa...
Ja jottei kukaan nyt ajattele että olen totaalisen turmeltunut juoppo, niin ei, en aio todellakaan käyttää lomaani olemalla koko ajan kännissä. Joskus ihminen vain tarvitsee pienen puhdistavan jäätävän etukenon muilla mailla vierahilla. Ehkäpä sen vierailun aikana saan vähän perspektiiviä asioihin ja osaan olla taas onnellinen siitä mitä minulla on. Sitä paitsi pohjoisemman paikkakunnan vierailuissa on taikaa. Viime vuoden reissu poiki seurustelusuhteen. Olin toki tutustunut mieheeni jo ennen reissua, mutta pienen etäisyydenoton jälkeen yhteydenpito jatkui tiiviimpänä, ja sen jälkeen se olikin sitten menoa. Jospa tämän vuoden reissun jälkeen...? You know what I mean.
Ennen kesälomaa, reissuja ja kaikkea kivaa on kuitenkin jaksettava vielä viisi vuoroa töissä.
Ja ei, en ole seksikäs sisar hento valkoinen. Valkoiset vaatteet meillä toki on, mutta niistä on kuulkaa seksi kaukana. Adios, kirjoittelen ehkä elokuussa lisää. Ehkä en. Ei voi tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti