PELKO POIS

Ei sun kannata, 
ei kai kannata mennä uimaan ukkosella 
ei se kannata  
Ei sun kannata, ei kai kannata koittaa ottaa kyytä käteen ei sun kannata  
Mennä juhlimaan sen saman tyypin kaa, joka parin tuopin jälkeen alkaa päätään aukomaan  
Ei sun kannata, ei kai kannata tulivuoren juureen taloo rakentaa

Pelko pelko 
Saa vallan helposti  
Älä mene pois, älä mene pois, sanoo rohkeutesi 
Ei sun kannata sanoo hyvästi sillä aiot tulla takaisin ja melko varmasti  
Ei sun kannata nukkuu yksinään sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa  
Jätä pelko taaksesi tänään  
Ukkonen, tärisyttää tannerta, mä pakenen  
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää  
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää

Pelko pelko  
Saa vallan helposti  
Älä mene pois, älä mene pois  
Sanoo rohkeutesi  
Ei sun kannata, ei kai kannata mennä uimaa ukkosella ei se kannata 
Ei sun kannata, ei kai kannata pitää päällä vilkkua jos oot jo ojassa

(x2) Jätä pelko taaksesi tänään  
Ukkonen, tärisyttää tannerta, mä pakenen  
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää 
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää

 

Maj Karma: Ukkonen

 

Pelko on kaiken onnellisuuden pahin vihollinen.

Olen pelännyt viimeiset lähes kahdeksan kuukautta sekundaarisen lapsettomuuden mahdollisuutta, mutta jokin naksahti tänä aamuna päässäni. Miksi pelätä turhaan, koska pahimmilla peloilla on tapana toteutua. Peikkiksen odotusaikana pelkäsin kaikkea mahdollista. Pelkäsin ultria, pelkäsin että vauvalta löytyisi jokin rakennevika suolistosta, ja kun se pelko kävi toteen, aloin pelätä kohtukuolemaa. Sekin tapahtui. Se voi tuntua nyt turhalta jinxaukselta, mutta toisaalta tuossa piilee totuuden siemenkin. On ihan turhaa märehtiä pelossa sekunnista, minuutista, tunnista, päivästä, viikosta ja kuukaudesta  toiseen, kun sillä ei kuitenkaan saavuta mitään.

Peikkiksen kuoleman jälkeen pelkäsin eroa.

Sekin tapahtui. 

Eron jälkeen pelkäsin, etten voisi koskaan löytää ihmistä, jonka kanssa voisin olla onnellinen parisuhteessa. No, se pelko ei onneksi sentään toteutunut. 

Nyt kun olemme hilluneet ilman ehkäisyä kohta kahdeksan kuukautta, olen luovuttanut koko vauva-asian korkeampiin käsiin. Minun on ihan turha lietsoa itseäni "Ei meille kuitenkaan" -mielialaan, koska tulevaisuutta ei vain voi ennustaa. Nyt on nyt. Nyt täytyy elää tätä hetkeä murehtimatta turhaan huomista ja sitä, mitä se saattaa tuoda mukanaan.

 

Nyt heitän pelon romukoppaan ja hoen itselleni: "Kyllä meillekin ihan varmasti". Eihän nyt kahdeksan kuukautta ole edes pitkä aika yrittää raskautta. 

 

Kyllä meillekin. Vielä joskus.