Raskaustestin tekemisen ajattelemisessa ON jotain suurta taikaa.
Juu ei, en ole kusaissut testiin kahta viivaa vaan maannut toissayönä lähestulkoon valveilla ja herännyt törkeisiin vatsakramppeihin aamuyöstä vain huomatakseni kuukauden suosittujen alkaneen jälleen rytinällä. Kiitos kroppa, jälleen kerran. Oi kuinka rakastankaan sitä, ettet vain tule raskaaksi. Oi kuinka rakastankaan sitä tunnetta, kun kaupungilla vyöryy vastaan paksumahoja toisensa jälkeen ja minä vuodan samaan aikaan kuin pistetty sika tai jotain sinne päin. Kiitos elämä, että Peikkiksen kuolemasta on jo yli kaksi vuotta, enkä ole sen jälkeen tehnyt ainuttakaan positiivista raskaustestiä.
Katkeraksihan tässä tulee.
In-Your-Face-Book heittää naamalle uutisia synnyttäneistä ystävistä, ja vaikka minun pitäisi olla onnellinen heidän puolestaan, tulen vain vihaiseksi ja katkeraksi. Ovatko kohtuni limakalvotkin jo niin sitruunaiset, ettei sinne kiinnity mitään? Jep, sitruunapillu sanan varsinaisessa merkityksessä!
Onneksi olen nyt sentään lomalla, vaikka aivoni ovatkin jääneet työmoodiin. Näen nimittäin joka yö työunia vaikken edes tahtoisi.
Huomenna olisi jotain Myötätuulirock-hommiakin, ja vaikka suunnittelinkin voivani pahoin kyseisillä festareilla, taidankin voida pahoin vasta niiden jälkeen.
Krapulan vuoksi.
No, onneksi siideri sentään on hyvää eikä tarvitse katsella känniääliöitä, kun on itse selvinpäin. Skool ja kippis ja rai rai. Saatana.
Toisiko se yrityskierto numero 8 vihdoin onnen, toisiko?
Haikara, voisitko korjata sen navigaattorisi ja suunnata seuraavaksi meidän luoksemme, koska pidemmän päälle pää ei kestä sitä, kun joka kuukausi sama tuskailu ja piinailu alkavat alusta. No, ainakaan en ole vielä sortunut ovulaatiotesteihin ja pakkopullaseksiin.
Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti