TUNNOTON

Toukovauva olisi ihana. Kevät olisi kukkeimmillaan, luonto olisi juuri herännyt eloon eikä tarvitsisi olla viimeisillään pahimmilla kesähelteillä. Jotkut ovat onnekkaita kun onnistuvat suunnittelemaan lasketun ajankin juuri niin kuin itse tahtovat. Ne ihmiset ovat siunattuja.

Meille ei ole tulossa toukovauvaa. (ToukovauvaaKAAN.) 

En tiedä onko tulossa kesä- tai heinävauvaakaan. Ei ehkä elovauvaakaan. En tiedä. Oikeastaan edellisenä päivänä testattu putipuhdas negatesti (oireista huolimatta) ei tunnu missään. Ei tunnu sekään, että menkat alkoivat jälleen, tai ovat ainakin alkamassa. Mikään tässä koko p*skassa ei tunnu miltään. 

Voisin siis editoida aloituskappalettani näin:
Vauva olisi ihana. Ihan sama, mikä vuodenaika silloin olisi, olisivatko heinäkuun helteet pahimmillaan, syksy paskimmillaan vai talvi paukkuvimmilla pakkasillaan, mutta vauva olisi ihana. Elävä sellainen. 

Kuinka kauan täytyy vielä odottaa? Kuinka kauan täytyy toivoa, pettyä, panna niin maan perkeleesti ja huomata, että mitään ei ole tapahtunut siitä huolimatta, ei edes kiinnittymisyritystä? Kukapa olisi arvannut, että toisen raskauden yrittämisestä tulisi näin kivinen tie. Kukapa olisi uskonut, että joutuisin kamppailemaan näiden ongelmien kanssa vauvan menetyksen jälkeen? 

On hassua, että oloni on näinkin turta.

Ei edes itketä.

Jotenkin vain tahdon luottaa siihen, että kyllä me vielä saamme vauvan, oli se sitten luomusti tai hoidoilla. Toivoa ei saa menettää ennen kuin toisin sanotaan. Onhan minulla kuitenkin jo yksi raskaus takana, ja miehelläni on yksi lapsi todisteena siitä, että onnistuakin voi. Jostain syystä meillä ei vain ole onnistunut. Joulukuukin on jo aika lähellä, ja toisaalta oloani helpottaa tieto siitä, että tutkimuksiin voi päästä ja voimme saada apua siihen, mitä emme ole kotikonstein osanneet. Se ei ole luovuttamista, se on vain asioiden siirtämistä osaavampiin ja asiantuntevampiin käsiin. Toivon, että meille riittäisivät ns. kevyemmät hoidot.

Ennen kaikkea kuitenkin toivon, ettei tarvitsisi mennä hoitoihin. 

Let's see. 

Pakkohan meidänkin on onnistua, onhan?