Sinä olet toivottu ja odotettu lapsi, vaikket ole vielä ilmoittanutkaan tulostasi. Sinulle on mietitty jo nimiä, pohdittu millainen raskausajasta tulee ja haaveiltu kaikenlaisista ihanista vauvatavaroista, joita sinulle hankkisimme sitten joskus. Samalla toivon keskelle tulee epätoivo, joka kuiskuttelee: "Et sä tule koskaan raskaaksi. Jos tuletkin, sillä on myös duodenaaliatresia. Se kuolee myös kohtuun". En tahdo kuunnella epätoivon ääntä, sillä tällä kertaa ihan oikeasti tahdon vauvan. Peikkiksen ilmoitus tulostaan oli aikanaan suurehko shokki, mutten olisi millään voinut tehdä aborttia, toisin sanoen murhata omaa pienokaistani.
Jotkut toiset tulevat kerta toisensa jälkeen raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Herää kysymys, onko ehkäisyä käytetty silloin oikein, vai onko kyse vain tavallista hedelmällisemmästä pariskunnasta? Nämä vahinkoraskaudet päädytään surutta keskeyttämään, koska "Onhan vauvalla oltava onnelliset vanhemmat". Eikö jokaisella meistä olisi kuitenkin oikeus elää? Jos vauvaa ei pitäisikään itse, tässä maassa on kuitenkin runsaasti pareja jotka ottaisivat mielellään toiseen perheeseen ei-toivotun vauvan omakseen... no, jokainen tekee päätökset itse ja kantaa vastuun seurauksista. Ehkä keskeytyksen jälkeen ei tulekaan enää helposti raskaaksi. Ei voi tietää. Itse en olisi voinut millään tehdä aborttia, vaikka Peikkis ei ilmoittanutkaan hirmuisen suotuisaan aikaan tulostaan.
Tämä teksti on ajatustenvirtaa.
Jokainen tekee mitä haluaa, mutta minä olisin vain onnellinen jos se plussa tulisi testiin. Samalla olen kateellinen näille, jotka tulevat ehkäisynkin läpi raskaaksi. Miksen minä voi olla niin hedelmällinen enää?
♥ Osittain kuin suoraan mun näppikseltä tää teksti. Paljon halauksia ♥
VastaaPoistaToi "Kateus raskaaksi tulevia kohtaan" on aika puhuttu aihe, jotkut eivät vain sitä tajua. . . mutta se on niin TOTTA, että kateus kirpaisee ja katkeroittaa. Näkee vain sen onnen, muiden onnen ja jotkut vielä hierovat sitä naamallekin. Mulle joskus sanottiin, kun kysyin, että miten kaikesta jaksaa: "älä luovu toivosta". Niinh. Sepä siinä on. Toivoo, toivoo ja toivoo. Ja toivon todella, että sulle tää onni suotais ♥
Ymmärrän ajatuksen tuosta, että lapsen voisi antaa adoptioon, mutta tällaisena naisena, jonka elämään ei lapsi tällä hetkellä mahtuis, ei mahtuis myöskään raskausajan vaivat ja sairaslomat, saati äitiyslomat. Anteeksi nyt vain.
VastaaPoista